Tama oli minun kylani

Galati Mamertino, pieni vuoristokyla keskella Nebrodin vuorten luonnonpuistoa, huokuu historiaa kaikista seinistaan: se on yksi osa historiaa, joka saadaan elaa uudelleen tassa kirjassa. Kahdellakymmenella tarinalla, jotka ovat taynna elinvoimaisia hahmoja, vahvoja tuoksuja ja jo lahes unohtuneita makuja, kirjailija maalaa kuvan nuoruutensa freskosta annostellen sopivasti totta ja tarua. Naita sivuja lukiessaan tunnistaa etelan heiveroisen aanen, tuon alistumisen ja melankolian tukahduttaman, mutta myos rakkauden menneeseen aikaan, koyhaan ja veren tahraamaan maahan, joka on koyhyyden, epaoikeudenmukaisuuden ja muuttoliikkeen uuvutttama ja haavoittama, mutta joka sailyy aina elossa niiden mielissa, jotka ovat sen jattaneet. Tuo muisto jaa mieleen ja asettuu syvalle sydameen muodostaen kuin tunteiden lahteen, joka tulvii ja kuohuu yli sanojen, ajatusten ja kuvien muodossa ajasta, paivista ja hetkista, jotka on eletty ja jotka pystyvat viela tuomaan esille tunteita.