Hämärätunnin tarinoita

Tienvarsitaloon iltahämärissä pistäytynyt outo kulkumies aloittaa huikean tarinamaratoninsa ja taikoo itkut ja naurut kuulijoiden omasta elämänpiiristä.Iltahämärissä tienvarsitaloon pistäytyy outo kulkumies ja aloittaa huikean tarinamaratoninsa, joka tikistää itkut ja naurut kuulijoiden omasta elämänpiiristä aikana, jota elettiin ennen television mykistävää vaikutusta Heikki Turusen lapsena kuulemiin kyläjuttuihin ja omiin kokemuksiin perustuvassa Hämärätunnin tarinoissakerronta lähestyy kansan puhekieltä: tuota ilon ja surun, pelkojen ja unelmien ilmaisussa yhä ylivertaista välinettä, runojen ja sananlaskujen alkulähdettä.Turuselle tyypillisessä kielen ja mielen karkelossa ei aina tiedä, kumpaanne päin suupieliä pitäisi viäntää!Arvosteluotteita Heikki Turunen palaa tarinakokoelmassaan onnistuneesti Hupelin maisemiin. ( ) armoitettu kynänkäyttäjä ja puhtaan maalaiselämän ylistäjä, on pyöräyttänyt kynästään yhden onnistuneimmista teksteistään. Pertti Ehrnrooth, Savon Sanomat ja KeskisuomalainenHämärätunnin tarinoita ( ) jatkaa sitä Turusen toista tulemista, jonka hän aloitti jo kirjassa Yö kevään kuun (2005) ja jatkoi Tulilinnussa viime vuonna. ( ) Kirjailija ei enää valita, kapinoi, venkoile tai saarnaa uutta vastaan. Hän hyväksyy nuoruutensa maailman menneeksi, jolloin päällimmäiseksi jää kertomisen riemu ja kaiho. Matti Mäkelä, Helsingin Sanomat Eipä näytä tyhjenevän Heikki Turusen omista kokemuksista aiheensa ammentava kirjallinen lähdekaivo. ( ) Hämärätunnin tarinoita voi verrata vaikka V.?S. Naipaulin lämminhenkiseen kokoelmaan Miguel-kadun väkeä. Erkki Kanerva, Turun Sanomat Turusen tunnetusti rönsyilevä ja paikoin tavattoman kaunis kieli tekee kirjasta hienon lukukokemuksen. Mikko Jämsén, Kymen Sanomat ja Etelä-Saimaa Hämärätunnin tarinoissa on imua, elämä ja kuolema ovat niissä likeisesti läsnä. Niissä on kansanpsykologiaa ja realismiin sekoittuvaa unta ja romantiikkaa. Tarinoiden kepeänväkevinä täydentäjinä on iskelmää, kansanlaulua ja jopa virrensirua. Hannu Ranta, Pohjalainen