Kiimakangas

Kansakunnan punaisiin ja valkoisiin jakanut sota on päättynyt, ja lääketieteen opiskelija Johannes Smultter nauttii 1920-luvun Helsingin dekadentista menosta. Hän kirjoittaa runoja, laatii reklaameja, tutustuu rahantekoon pörssissä ja viihtyy piireissä, joissa suunnitellaan poliittisia attentaatteja. Johannes kiinnostaa kovaotteista Etsivää Keskuspoliisia hänen tuntemansa naisen, kapinallisen Gitan vuoksi. Rotututkimus suomalaisten kallonmittojen selvittämiseksi Pohjanmaalla koituu pelastukseksi. Unenomaisella tavalla tapahtumat alkavat kuitenkin kiertyä kohti outoa, kartalta poispyyhittyä Kiimakankaan kylää, jota paikallisetkin välttelevät.Löytyvätkö sieltä vastaukset kysymyksiin, jotka eivät anna Johanneksen levottomalle mielelle rauhaa? Pysyvimpänä elää muisto Gitasta, joka ei ottanut vastaan Johanneksen sormusta. Nuorukainen pakenee elämäänsä kiihkeään aatteeseen, harhoihin ja haavekuviin, mutta ennen pitkää todellisuus tulee esiin.Arvosteluotteita Romaanin tyyliä voi luonnehtia unenomaiseksi realismiksi. Se on erittäin osuva määritelmä tälle kunnianhimoiselle kaunokirjalliselle tutkielmalle, joka etsii syvempiä alitajuisia ja vihjeenomaisia voimavirtoja ihmisen kohtalolle päivätajunnan ja ideologisen fanatismin naamioiden tuolta puolen. Hannu Waarala, Uutispäivä Demari Manninen tekee jossain mielessä sekä viidat että huoviset: tyylissä on paikoin Moreenin tai Veitikan oudosti nyrjähtänyttä huumoria. Katsantokulma korostaa inhimillisyyttä pimeine puolineen. Reija Palttala, Savon Sanomat Pekka Mannisen esikoinen on vakuuttavaa ammattilaisen työtä. Murretta myöten kieli elää. Markku Kulmala, Ilkka