Ja muita novelleja

Bok av Joni Pyysalo
Mies päättää unohtaa oudon valoilmiön, koska ei halua muuttaa maailmankuvaansa, pussillinen hiekkaa lopettaa vaimon rakkauden, mielenterveyspotilas kieltäytyy paranemasta. Novellien henkilöt havahtuvat näkemään elämänsä vieraana, kaikki kyseenalaistetaan, mielet hajoavat.Joni Pyysalo kirjoittaa muun muassa kiltteydestä, narsismista, masennuksesta, peliriippuvaisuudesta, kulutuskeskeisyydestä ja kuolemasta. Runoilijana aloittaneen kirjailijan novellit leikkivät, kokeilevat ja raatelevat maailmassa, jossa vispipuuro ja simpukat laitetaan samalle leivälle.Arvosteluotteita Pyysalon teksteissä on pontta ja tarttumapintaa ulkomaailmaan ihan eri tavalla kuin runosäkeissä parhaimmillaankaan. Itse asiassa Ja muita novelleja antaa oikeinkin uskottavan ja monipuolisen todistuksen ajastamme ja länsimaisesta elämäntavasta. Tommi Aitio, Salon Seudun SanomatJa muita novelleja on parasta kotimaista novellistiikkaa vuosikausiin. Pyysalo osoittautuu erinomaiseksi prosaistiksi ja saa ladattua uuteloihinsa kosolti pelkän näppärän tarinankuljetuksen tai yksiulotteisen moraliteetin ylittävää substanssia. Ilmaisu on tiivistä ja hallittua, mutta samalla yllättävänkin sävykästä. Kielen tylsänpulskeasta, suomalaiskansallisesta tarkoituksenmukaisuudesta ei tekstissä ole jälkeäkään.Kokoelman temaattisena selkärankana kulkee erilaisia ilmenemismuotoja saava merkityksettömyyden tuntu. Novellien kahta puolta varhaiskeski-ikää sijoittuvat protagonistit kuvataan urautumista, pysähtymistä ja vieraantumista tihkuvissa elämäntilanteissa. Miikka Laihinen, Turun ylioppilaslehti Käsillä on teos, joka useilla tasoillaan yhtyy henkilöhahmojensa eksistentiaaliseen tuskaan, ylistää sitä omalla tarkoitetulla vaikutelmallaan keskeneräisyydestä. (...) Ennen kaikkea Pyysalon novelleissa ollaan tosi lähellä ihmismieltä. Siitä syntyy paljon lakonista hauskaa, mutta tärkeintä on Pyysalon kyky sanallistaa ihmisen elämän perushetkiä. Raisa Mattila, Helsingin Sanomat Runoilijana tunnetun Joni Pyysalon ( ) niukkuuden estetiikka, tarkat arkihavainnot ja detaljien taju tuovat mieleen amerikkalaisen Raymond Carverin ( ). ( ) Pyysalo sujahtaa vakuuttavasti ikääntyvien hahmojensa, etenkin naisten, nahkoihin. Aina ei uskoisi, että kirjailija on syntynyt 1970-luvulla. Pyysalon ihmisenä olemisen passio on ankaruudessaan sukua Juha Seppälän eksistentialistiselle minärimpuilulle. ( ) Ja muita novelleja on harvakseltaan julkaisevan, suotta vähälle huomiolle jääneen Pyysalon onnistunut muodonmuutos. Jani Saxell, Parnasso