Kunnes sanon näkemiin

Mitä tekisit, jos sinulla oli vain yksi vuosi käytettävänä? Suosittu amerikkalainen toimittaja ja kolmen lapsen äiti kuuli kesällä 2011 sairastavansa kuolemaan johtavaa ALS-lihasrappeumatautia. Hänen jatkuvasti heikkenevän toimintakykynsä arveltiin säilyvän noin vuoden ajan. Susan päätti elää tuon vuoden elämästään iloiten. Hän jätti työnsä ja keskittyi perheeseensä ja ystäviinsä. Hän teki seitsemän elämyksellistä matkaa seitsemän itselleen tärkeimmän ihmisen kanssa. Hän muun muassa matkusti parhaan ystävänsä seurassa lähelle Napapiiriä, hyytävän kylmään Yukoniin ihaillakseen revontulia. Hän kävi miehensä kanssa Budapestissä, jossa he vasta-avioituneina asuivat ja työskentelivät kaksikymmentä vuotta sitten. Hän vieraili ensimmäistä kertaa biologisten vanhempiensa kotimaassa Kyproksella ja vei 14-vuotiaan tyttärensä New Yorkiin sovittamaan hääpukua, jossa äiti ei tulisi häntä koskaan näkemään. Ja teki kaikesta kokemastaan tämän kirjan. Sen viimeisiä sanoja kirjoittaessaan Susan pystyi käyttämään enää toisen kätensä yhtä sormea. Vakavasta aiheestaan huolimatta Susanin tarina on valoisa ja täynnä elämää. Se osoittaa, että jokainen päivä on parempi, kun sen elää iloiten. Ja että sairaus voi paitsi erottaa ihmisiä, myös tuoda heitä lähemmäs toisiaan.