Nelisiipinen lokki

Nelisiipinen lokki kertoo ihmisistä, eläimistä ja koneista. Se on romaani maailmasta, jossa ihminen ei ole luomakunnan herra. Kirjan kerronta perustuu sisäiselle monologille, joka jäljittelee puhetta ja päästää lähelle puhujaa - joskus kiusallisen lähelle. Väljästi yhtenäinen näyttämö on muuan koulu, jonka käytävillä, luokkahuoneissa ja pihamaalla kulkee murjottuja, mahtailevia ja pakkomielteisiä yksilöitä. Nähdään muun muassa opettaja fantasioimassa kyntensä lakkaavasta oppilaasta, läskimooses joka pelkää olevansa höyryveturi, työmies vilkuttamassa kaivinkoneen kauhalla ihastuksensa kohteelle ja tummalla taivaalla nauravat lokit. Vuoron perään kuullaan kunkin puhujan päänsisäinen tarina, joka asettuu aina uuteen valoon seuraavan päästessä ääneen. Terävä ristivalotus paljastaa armotta sisäisen ja ulkoisen maailman välisen kuilun. Yksittäisistä tarinoista kasvaa kokonaisuus, jota yhdistää taitava assosiaatioiden verkko. Romaanin groteski, julma ja ruma maailmankuva ei mielistele lukijaa, mutta tarinoissa pilkahtelee myös lempeys ihmispoloa kohtaan. Matias Riikonen taivuttaa lausetta kuin kuvanveistäjä. Hän kirjoittaa häkellyttävän tuoretta proosaa ja on ilmaisussaan tinkimätön.